Oli heinäkuu 2015, ja olimme kesälomamatkalla äidin ja Reissulassen kanssa tutustumassa Istanbulin ihmeisiin. Hagia Sofia oli jo nähty, joten nyt oli aika suunnata kohti muita kaupungin kuuluisia nähtävyyksiä.
Hagia Sofiaa vastapäätä kohoaa upea Sininen moskeija. Näiden kahden mahtavan rakennuksen välissä avautuu laaja aukio nurmikenttineen ja suihkulähteineen. Päiväsaikaan Sultanahmetin sydän täyttyy turisteista, jotka risteilevät kameroineen rakennuksesta toiseen.
Sininen moskeija on Hagia Sofiaa nuorempi – se rakennettiin 1600-luvun alussa sulttaani Ahmed I:lle.
Moskeijaan ei ole sisäänpääsymaksua, joten suuntasimme innokkaina sisäpihalle etsimään turistien sisäänkäyntiä.
Kun kiersimme moskeijan toiselle puolelle, into kuitenkin laantui nopeasti. Jono oli järkyttävän pitkä. Ihmiset seisoivat tiiviinä nauhana paahtavassa helteessä, ja arvioimme, että sisälle pääsyyn menisi reilusti aikaa.
Palasimme takaisin sisäpihalle ihailemaan rakennusta ulkoapäin. Kuusi minareettia, kupolit ja hienot yksityiskohdat tekivät vaikutuksen jo pelkästään ulkoa katsottuna. Päätimme palata joku toinen päivä katsomaan sisätiloja – mutta niin ei lopulta käynyt. Tähän nähtävyyteen tuntui olevan aina jono.
Jos Siniseen moskeijaan aikoo mennä sisälle, on hyvä muistaa pukeutumissäännöt: olkapäät ja polvet tulee peittää, ja naisilla tulee olla huivi hiusten peittämiseen.
Moskeijan vieressä sijaitsee historiallinen Hippodromi, pitkulainen aukio, jonka keskellä seisoo ylväänä egyptiläinen obeliski. Mutta miksi paikkaa kutsutaan Hippodromiksi?
Nimi juontaa antiikin kreikasta: hippos tarkoittaa hevosta ja dromos kilparataa. Hippodromi oli paikka, jossa järjestettiin hevosvaunukilpailuja ja suuria julkisia tilaisuuksia. Istanbulin Hippodromi rakennettiin 200-luvulla, ja katsomoihin mahtui jopa 100 000 katsojaa.
Alkuperäinen rata tuhoutui neljännen ristiretken aikana vuonna 1204, kun kaupunki ryöstettiin. Nykyisin paikalla on avoin aukio historiallisten muistomerkkien ympäröimänä – hiljaisempi, mutta yhä historian painoa kantava.
Tässä osa Istanbulin tarinaa. Matka jatkuu seuraavassa osassa.
Kommentit
Lähetä kommentti