Päivä Isla Mujereslla oli kulunut kaupunkia katsellessa, rannalla loikoillen ja hieronnassa rentoutuen. Nyt oli aika suunnata tutkimaan kauppojen tarjontaa.
Äiti ei yleensä ostele matkoilla juuri mitään, mutta tavaroiden katselu on meistä hauskaa. Ja pian kävikin niin, että löysin jotain huisin huisia – kavereita puun täydeltä! Värikkäitä apinoita ja vihreitä sammakoita roikkui riveittäin.
Minun oli tietenkin liityttävä joukkoon. Löytäisitkö minut kuvasta?
Kävin myös tutustumassa yhteen sammakkoon hieman lähemmin. Se näytti varsin veikeältä tyypiltä.
Ohikulkeva mies pysähtyi ja kysyi äidiltä, oliko hän kokeillut painaa apinoita vatsasta. Äiti vastasi, ettei ollut puristellut apinoita. Mies päätti näyttää, mitä tapahtuisi – hän painoi apinaa vatsasta ja apina päästi ilmoille pienen “viik”-äänen.
Kaupoista löytyi kaikenlaista turistitavaraa: värikkäitä tekstiilejä, jääkaappimagneetteja, naamioita ja tietysti sombreroja.
Onneksi äiti oli jo aiemmin hankkinut minulle sombreron, joten hattukoria ei tarvinnut enää tutkia.
Lauttasataman vieressä oli myös “Herra Sammakon” -kauppa.
Kaupan edustalla yksi sammakko oli saanut päähänsä painaa sormellaan minua päästä. Aika omituinen tapa tervehtiä!
Kiersimme useamman liikkeen, mutta mitään pakollista ostettavaa ei löytynyt.
Matkakaverimme Reissulasse löysi kaupasta ostettavaa. Ensin hän valitsi tuotteet, jonka jälkeen oli aika kysyä hintoja, sillä hintalappuja ei ollut.
Reissulasse ja äiti eivät erityisemmin pidä tinkimisestä, joten päätin auttaa hieman. Kun myyjä ilmoitti hinnan, nousin äidin kassista esiin.
Minä yritin näyttää surulliselta ja äiti kysyi hymyillen:
“Paljonko hinta on Apelle?”
Myyjää alkoi naurattaa.
“Ape näyttää vähän surulliselta”, hän totesi.
“Ape on surullinen, koska hinta on liian korkea”, äiti vastasi.
Siinä vaihdeltiin hetki laskimella numeroita puolin ja toisin. Lopulta päästiin yhteisymmärrykseen ja kaupat syntyivät ja Reissulasse sai ostoksensa hyvään hintaan.
Päiväretkemme Isla Mujeresilla oli tullut päätökseen. Oli aika palata satamaan ja nousta laivaan – mieli täynnä merituulta, hiekan tuntua tassuissa ja vähän parempia tinkimistaitoja.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti