Seuraavana aamuna olimme valmiita lähtemään kohti Sepang International Circuitia.
Olimme äidin kanssa huisin innoissamme ja niin taisi olla ne kaksi muutakin lähtijää, eli Reissulasse ja äidin toinen suomalainen kaveri. Taksikuski ajoi meidät paikkaan, josta oli bussikuljetukset radalle. Seuraavassa kuvassa olemme menossa jo sisään Sepangin radan alueelle.
Minä löysin Valtteri Bottasin tallin. Yritin kovasti huutaa: Valtteriiiii!, mutta Valtteria ei näkynyt.
Sitten huomasin Ferrarin tallin – Kimi Räikkönen oli siellä, mutta hänkään ei ollut juuri paikalla.
Meidän katsomo oli Crystal, lähtösuoran kohdalla. En ollut koskaan kuvitellut pääseväni niin lähelle toimintaa! Ensimmäinen rivi ei kuitenkaan ollut paras paikka, sillä kaide osui silmien kohdalle, joten siirryimme ylemmäksi, kun kisa alkoi.
Olimme ajoissa radalla. Katsomossa ei ollut vielä muita. Siellä minä nyt istun, Sepangin radalla, ensimmäisessä rivissä lähtösuoran kohdalla.
Emme jääneet kuitenkaan katsomoon vielä istumaan vaan menimme kiertelemään aluetta, josta löysimme kaikenlaista katseltavaa.
Päivä oli kuuma, lämpötila varmaan 40 astetta. Äiti ei ollut muistanut laittaa aurinkovoidetta, koska edellinen päivä oli ollut sateinen. Illalla tulos näkyi: äidin iho oli punainen kuin Ferrari!
Kisa-alueelta ei löytynyt meille Suomen lippuja, mutta onneksi meidän katsomossa monella oli Suomen lippu. Tuo seuraavassa kuvassa oleva tyttö taisi olla rakastunut Kimiin, minusta tuntuu, että se ei ole Kimin tyttöystävä.
Ennen varsinaista F1-kisaa nähtiin muitakin autokilpailuja ja kuskien esittelykierros bussilla radalla.
Kimiä haastateltiin esittelykierroksen aikana. En nyt vaan muista yhtään, että mitä Kimi sanoi.
Kun kuskien esittely oli ohi, alkoi valmistelut. Radalle alkoi tulla renkaita, tallien henkilökuntaa, tyttöjä kylttien kanssa, toimittajia ja paljon kuvaajia.
Nyt tulee Kimi! Kimiiiii! Huusin minä, ei Kimi kuullut, mutta ei se haitannut. Oli niin mukavaa katsella sitä kaikkea touhua. Kaikki ottivat hurjasti kuvia. Minä myös.
Nyt Kimi on päivänvarjon alla. Radalla oli varmaan hurjan kuuma.
Meidän istumapaikat oli ihan lähellä Kimin lähtöruutua. Kisa on juuri alkamassa.
Kisa alkoi, autot suhahtivat ohi hurjaa vauhtia. Äänet eivät olleet niin kovat kuin olin kuvitellut, joten korvatulppia ei tarvittu. Pääsimme seuraamaan kisaa myös näytöltä, vaikka ruutu oli hieman pieni.
Ruutulippu! Kisa oli ohi.
Suomalaiset eivät pärjänneet tällä kertaa, mutta kokemus oli unohtumaton!
Palkintopallille pääsi puolisuomalainen, sen kuuluisan formulakuskin Keken poika.
Palkintojen jaon jälkeen lähdimme taksilla takaisin hotellille.
Seuraavana päivänä meillä oli suunnitelmissa mennä Petronaksen torneihin sisään, Batu Cavesille ja Menara Kuala Lumpuriin, siitä voit lukea seuraavasta tarinastani.
Kommentit
Lähetä kommentti