Siirry pääsisältöön

Espanja - korona yllätti Apen maaliskuussa 2020

Oli maaliskuun alku vuonna 2020, kun lähdin äidin kanssa kahden viikon lomalle Espanjaan. Kohteeksi valikoitui Torremolinos, koska se oli varaushetkellä edullisin paikka, jonne löysimme valmismatkan.

Koronasta puhuttiin jo, mutta se ei vielä tuntunut vakavalta. Ulkoministeriö ei ollut kieltänyt matkustamista Espanjaan, eikä Aurinkomatkat ilmaissut huolta ennen lähtöä. Kukaan ei tuolloin vielä tiennyt, mihin tilanne johtaisi.

Nyt, kuusi vuotta myöhemmin vuonna 2026, päätin kirjoittaa tarinani muistiin.

Saavuimme hotelliin Sol Príncipe. Emme saaneet huonetta heti, mutta kun viimein pääsimme sisään, olin tyytyväinen – parvekkeelta avautui huikea merinäköala. Siitä näkymästä tulisi myöhemmin yllättävän tärkeä.

Hotellissa oli rauhallista, paljon eläkeläisiä. Huoneiden äänieristys oli heikko ja sängyt yllättävän lyhyet. Minua se ei haitannut, eikä äitikään ole kovin pitkä, oikeastaan aika lyhyt. 
Ensimmäisellä viikolla ehdimme lomailla normaalisti. Kävelimme Torremolinoksen aurinkoisilla kaduilla ja alkoi tuntua lomalta. 


Ensimmäisen lomaviikon aikana kävimme kävellen Benalmádenassa


Yritimme yhtenä päivä kävellä myös Málagaan. Matkalla kuitenkin eksyimme luonnonsuojelualueelle, eikä meillä ollut vettä mukana. Kun viimein löysimme pois, ostimme huoltoasemalta suuren vesipullon ja jatkoimme loppumatkan bussilla.



Málagassa
sää oli aurinkoinen, ja kävelimme kaupungin katuja ristiin rastiin. Lisäksi kävimme Picasson museossa ja kiertoajelulla bussilla.


Sitten kaikki muuttui.

Koronatilanne alkoi pahentua nopeasti. Uutiset täyttyivät huolestuttavista otsikoista ja some kiehui. En enää uskaltanut päivittää lomakuvia. Tuntui oudolta iloita auringosta, kun muu maailma näytti olevan sekaisin.

Lähetin matkanjärjestäjälle viestin ja kysyin, vaikuttaisiko Espanjan hätätila paluuseemme. Vastauksessa kerrottiin, ettei erityisiä ulkonaliikkumiskieltoja ollut asetettu.

Mutta 14. maaliskuuta 2020 Espanja julisti koronaviruksen vuoksi hätätilan (estado de alarma). Päätöksen teki pääministeri Pedro Sánchezn johtama hallitus. Samalla määrättiin koko maan kattavat liikkumisrajoitukset, jotka käytännössä alkoivat 15.3.2020.

Sunnuntaiaamuna 15.3. lähdin aikaisin kävelylle. Ranta oli hiljainen ja suljettu. Poliisiautot ajoivat ohi useita kertoja. En vielä silloin tiennyt, että koko maa oli siirtynyt ulkonaliikkumiskieltoon.

Samana päivänä saimme virallisen viestin matkanjärjestäjältä: hotellilta sai poistua vain välttämättömiin asioihin, kuten ruokakauppaan tai apteekkiin. 

Viikko hotellin “vankina” kului hitaasti. Uima-altaat suljettiin, ja ihmiset pysyttelivät huoneissaan. Ainoa sallittu ulkoilu oli käynti kaupassa ja kävely hotellin allasalueella. Onneksi uima-allasalue oli suuri, ja siellä sai edes hieman liikkua.


Parvekkeesta tuli meille tärkeä paikka. Istuimme siellä pitkään, katselimme merta ja seurasimme hiljentynyttä rantakatua. Uima-allasalueella tuli päivittäin samoja ihmisiä vastaan, koska hotellin vangit halusivat liikkua. Eräs saksalainen vanhempi rouva tervehti meitä aina iloisesti. Meidän saksan kielemme rajoittui tervehdyksiin, hänen englanninkielensä muutamaan sanaan – mutta ymmärsimme toisiamme silti. Olimme kaikki samassa tilanteessa.

Kaupassa käynnistä tuli "lomamme" kohokohta, koska sillon pääsimme hetkeksi pois vankilasta. 

Jonoissa pidettiin reilut turvavälit. Maskeja ei vielä ollut saatavilla, mutta muovihanskoja jaettiin ovella. Minun tassuihini ne olivat aivan liian suuret, joten äiti hoiti ostokset.



Lensimme Málagasta Suomeen 21.3.2020. Sen jälkeen vietimme kaksi viikkoa kotikaranteenissa. Emme käyneet kaupassa emmekä missään muuallakaan. Äiti pysyi onneksi tekemään etätöitä kotoa käsin. 

Se oli kummallista aikaa.

Lomasta tuli kokemus, jota emme koskaan unohda – ei rannan, ei auringon, vaan historian vuoksi.

Iloisempia matkakertomuksia pääset lukemaan allaolevan linkin kautta. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Bratislava, kurkistus Tržnica-kauppahalliin

Olimme kävelleet jo hyvän matkaa turistikarttamme ulkopuolelle, kun eteemme ilmestyi vanha kauppahalli. Kyltissä luki Tržnica . No sinnehän oli tietenkin mentävä kurkistamaan. Myöhemmin tarkistin google mapsista, että olimme kadulla Krížna. Täällä ei näkynyt turistiryhmiä selfie-tikkuineen, vaan paikalliset olivat liikkeellä arkiostoksillaan.  Tunnelma oli aivan erilainen kuin Bratislavan vanhassakaupungissa. Mitä Tržnica-kauppahallista löytyy? Kauppahallissa oli tarjolla lihaa, vihanneksia ja muita tuoreita tuotteita. Myyntitiskit olivat täynnä paikallisia herkkuja. Yhdessä nurkassa oli pubi, josta sai olutta huomattavasti edullisempaan hintaan kuin vanhankaupungin kahviloissa. Tosin miljöö oli myös ihan toisenlainen – enemmän arkinen kuin romanttinen. Hinnat ovat vuodelta 2015. Viiniäkin myytiin mukavan edulliseen hintaan. Ja leivokset? Nekään eivät olleet hinnalla pilattuja. Tässä hallissa tuntui siltä, että hinnat olivat tehty paikallisille, eivät turisteille. Meillä ei k...

Merilon ja Singapore Flyer

Kun palasimme Kuala Lumpurista takaisin Singaporeen saavuimme   Carlton Hotel Singapore   -hotelliin, jossa viettäisimme seuraavat kolme yötä. Olimme hieman väsyneitä Malesian reissusta, joten päätimme levähtää hetken. Huoneessa vedimme verhot kiinni, asetimme laukut nurkkaan ja menimme pienille päiväunille. Lyhyt lepo teki hyvää pitkän matkustamisen jälkeen. Kun heräsimme, olo oli paljon virkeämpi. Päätimme lähteä heti tutkimaan hotellin ympäristöä. Heti tien toisella puolella oli suuri ostoskeskus, jossa kävimme syömässä.  Lähellä sijaitsi myös kuuluisa  Raffles Hotel Singapore , jonka kauniille sisäpihalle menimme kurkistamaan. Vanha, valkoinen rakennus näytti hyvin arvokkaalta ja hieman erilaiselta kuin monet modernit pilvenpiirtäjät ympärillä. Hotelli on todella kuuluisa: se on nimetty Singaporen perustajan Stamford Raffles mukaan ja avattiin jo vuonna 1887. Pihalla kävellessämme tuntui melkein siltä kuin olisi astunut hetkeksi menneeseen aikaan.  Ajattelin...

Bryssel: Manneken Pis, Jeanneke Pis ja Manneken Peace Apen silmin

Ensimmäisenä matkapäivänä vuonna 2015 Brysselissä kävellessäni kaupungin kaduilla, matkani johti yhden kaupungin tunnetuimman nähtävyyden luo. Se on pieni, mutta erittäin kuuluisa patsas nimeltä Manneken Pis. Yllätyin siitä, että se niin pieni patsas, vain noin 60 senttimetriä korkea, mutta siitä huolimatta se näytti houkuttelvan paikalle valtavasti turisteja joka päivä. Manneken Pis esittää pissaavaa poikaa, ja se on yksi Brysselin tunnetuimmista symboleista. Patsas sijaitsee Brysselin vanhassa keskustassa lähellä Grand-Placea, ja sen ympärillä parveilee lähes aina turisteja kameroiden kanssa. Patsas on vuodelta 1619 ja sen teki joku flaamilainen kuvanveistäjä Jérôme Duquesnoy. Alkuperäinen patsas on jouduttu kuitenkin siirtämään turvaan, koska se on varastettu useita kertoja 1600–1900-luvuilla. Nykyisin paikalla oleva patsas on kopio, ja alkuperäinen säilytetään Brysselin kaupungin museossa. Mutta miksi ihmeessä pissaavasta pojasta on tehty patsas? Tähän liittyy useita ta...