Oli Meksikon-loman toiseksi viimeinen päivä. Seuraavana päivänä lentäisimme takaisin Suomeen, mutta sitä ennen suuntaisimme vesille – kohti Isla Mujeresta, joka sijaitsee Cancunin edustalla.
Aamu oli aurinkoinen, joskin hieman tuulinen. Olin jo kahdeksalta hotellin rannassa, ja laivan oli määrä lähteä kymmenen aikaan.
Ehdin siis rauhassa loikoilla hetken allasalueella ennen lähtöä.
Vähitellen tuuli yltyi ja taivaalle alkoi kerääntyä pilviä. Sää ei ollut täydellinen, mutta tärkeintä oli, ettei satanut.
Isla Mujeresille pääsee Cancúnista monella tavalla: katamaraanilla, lautalla tai retkilaivalla. Lauttamatka kestää noin 25 minuuttia ja yhdensuuntainen lippu maksoin vuonna 2015 noin 35–70 pesoa. Me päädyimme kuitenkin retkilaivaan, jonka hinta oli 550 pesoa (noin 37 euroa) henkilöltä.
Miksi maksaa enemmän, kun halvemminkin pääsisi? Yksinkertaisesti siksi, että laiva lähti suoraan hotellimme rannasta. Päivän sana oli helppous. Hintaan sisältyi edestakainen kuljetus, juomat laivassa, rantatuolit saarella, juomat rantabaarissa sekä buffetlounas.
Laiva saapui rantaan täsmällisesti kymmeneltä.
Rannassa oli vastassa pöllö, jonka kanssa olisi voinut ottaa turistikuvan. Se näytti kuitenkin hieman uneliaalta, ja me jätimme tämän tilaisuuden väliin – apina olisi ollut huomattavasti kiinnostavampi kuvauskaveri.
Ei muuta kun laivaan ja kohti Isla Mujeresta.
Ai niin, en tainnut vielä kertoa, että Isla Mujeres tarkoittaa suomeksi Naisten saarta. Saari on noin seitsemän kilometriä pitkä ja noin 650 metriä leveä. Aikoinaan se oli pyhitetty synnytyksen ja lääketieteen jumalattarelle, mayojen Ixchelille. Kun espanjalaiset saapuivat saarelle 1500-luvulla, he nimesivät saaren Isla Mujeresiksi, koska saarelta löytyi lukuisia jumalatarpatsaita.
Laivaan noustuamme suurin osa matkustajista suuntasi kannelle, mutta me valitsimme sisätilat pilvisen sään vuoksi.
Tarjoilu pelasi: ensin kahvia, sitten muita juomia.
Matkan aikana meille esiteltiin saaren lisäaktiviteetteja: sukellusta, snorklausta, haiden kanssa uimista ja golfauton vuokrausta. Nuori mies istahti pöytäämme ja totesi: “You are from the Philippines.” Finland, Philippines – melkein sama, vai mitä?
Lisäretket eivät meitä houkutelleet. Suunnitelmamme oli yksinkertainen: kävelyä saaren kaduilla ja rento rantapäivä.
Minä lepäilin laivamatkan aikana mukavasti äidin rantakassissa ja tarkkailin menoa sieltä käsin.
Noin tunnin laivamatkan jälkeen saavuimme Isla Mujeresille. Satamassa näkyi laivoja, lauttoja ja katamaraaneja vieri vieressä.
Keltainen Ultramarin lautta vaikutti suositulta – yhdensuuntainen matka vuonna 2015 maksoi noin 70 pesoa (4,70 €), ja vuoroja kulki puolen tunnin välein. Edullisempi vaihtoehto oli Magaña Express Service, jonka liput maksoivat noin 35 pesoa (2,40 €) ja vuoroja oli tunnin välein.
Katamaraanit olivat selvästi kalleimpia, ja niiden kannet olivat tupaten täynnä väkeä. Tunnelma näytti silti iloiselta – ihmiset vilkuttivat ja nauroivat merituulessa.
Mutta nyt oli aika astua saarelle ja aloittaa tutustuminen.
Matka jatkuu Isla Mujeresilla seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti