Olimme äidin ja Reissulassen kanssa aikaisin aamulla Cancunin hiekkarannalla.
Cancúnin Hotel Zone eli Zona Hotelera Cancun on kapea, noin 20 kilometriä pitkä kaistale Karibianmeren ja Nichuptén laguunin välissä. Tämä alue tunnetaan erityisesti leveistä, valkohiekkaisista rannoistaan, joita reunustavat suuret lomahotellit. Hiekka on hienojakoista ja vaaleaa, ja meri hohtaa turkoosina lähes ympäri vuoden.
Päivä oli vasta heräämässä, ja ranta oli lähes autio. Ensimmäiseksi minusta piti tietenkin napata kunnon turistikuva – päässäni komeili uusi, hieno sombrero, joka sopi täydellisesti Meksikon tunnelmaan.
Hetken tassuteltuani pehmeässä hiekassa päätin huilata hetken rantatuolissa. Tuoli kuului läheiselle hotellille, mutta lainasin sitä ihan vain parin minuutin ajan ennen kuin jatkoimme matkaa.
Sitten oli taas aika lähteä kävelemään pitkin rantaviivaa. Cancúnin ranta oli huisin pitkä ja leveä – valkoinen, hienojakoinen hiekka tuntui jatkuvan silmänkantamattomiin. Vieressä kimmelsi turkoosi Karibianmeri, jonka aallot huuhtoivat rantaa tasaisessa rytmissä.
Kävely ei kuitenkaan ollut ihan kevyintä puuhaa. Pienet tassuni upposivat pehmeään hiekkaan, ja eteneminen tuntui välillä raskaalta. Onneksi välillä tuli tiiviimpiä kohtia, joissa askel kulki helpommin.
Jatkoimme aina rannan päätyyn saakka.
Siellä maisema muuttui kallioisemmaksi, ja kivien lomassa huomasin jotakin liikettä – leguaaneja!
Ainakin yksi niistä oli niin taitavasti maastoutunut kallioon, että sitä oli vaikea erottaa ilman tarkkaa katsetta.
Aamukävely leveällä hiekkarannalla oli täydellinen tapa aloittaa päivä Cancúnissa. Raikas merituuli, hiljaisuus ja avara maisema tekivät hetkestä erityisen.
Kävelyn jälkeen palasimme äidin ja Reissulassen kanssa hotellille syömään pientä välipalaa. Sen jälkeen suuntasimme tutustumaan Cancúnin vilkkaaseen turistikeskittymään.
Seikkailu jatkuu seuraavassa osassa.
Kommentit
Lähetä kommentti