Saavuimme äidin kanssa junalla Amsterdamiin Leidenistä syyskuussa 2014. Matkamme Amsterdamissa alkoi äidin kanssa kahdestaan, mutta myöhemmin seurueeseen liittyi myös Reissulasse. Näimme tällä reissulla myös yhden äidin entisen työkaverin, joka asui Amsterdamissa.
Rautatieasemalta kävelimme hotellille, heitimme laukut huoneeseen ja suuntasimme saman tien tutustumaan kaupunkiin.
Hotellin henkilökunta antoi meille turistikartan, mutta ensimmäisenä iltana emme sitä tarvinneet. Hotellimme sijaitsi niin keskeisellä paikalla, että oikeastaan oli aivan sama, mihin suuntaan lähdimme – jotain mielenkiintoista tuli vastaan joka tapauksessa.
Multatuli
Kuljimme katuja ristiin rastiin ja ihmettelimme vilinää ympärillämme. Yhdellä kadulla vastaan tuli poliiseja hevosten selässä. Se toi kaupunkiin jotenkin arvokkaan ja vanhanaikaisen tunnelman.
Hetken päästä ohitimme hotellin nimeltä Hotel Multatuli. Äitiä alkoi hymyilyttää. En aivan ymmärtänyt miksi, mutta ehkä nimi kuulosti hänen mielestään hauskalta – vähän kuin joku olisi saanut puutarhaansa multatoimituksen ja todennut: “Multa tuli.”
Seuraavalla kadulla näimme kahvilan, jonka nimi oli Eksyksissä Amsterdamissa (englanniksi Lost in Amsterdam). Äitiä hymyilytti jälleen, sillä emme olleet vilkaisseet karttaa kertaakaan. Emme ainakaan vielä olleet eksyksissä.
Sade yllättää
Jonkin aikaa harhailtuamme taivas päätti kastella meidät kunnolla. Vettä alkoi sataa ensin hiljaa, sitten kaatamalla. Pakenimme terassille, jossa oli katos ja lämmittimet. Istahdimme suojaan ja äiti tilasi meille juomat.
Koska sade ei näyttänyt loppuvan, tilasimme vielä toiset juomat. Nälkäkin alkoi jo hiipiä, mutta pöydässä oli vain juomalista.
Äiti kysyi tarjoilijalta, löytyisikö jotain pientä syötävää. Tarjoilija ehdotti bitterballeneja ja kertoi niiden olevan friteerattuja palloja, joita hollantilaiset syövät usein oluen kanssa. Päätimme kokeilla – maassa maan tavalla.
Ensikosketus bitterballeneihin
Hetken kuluttua pöytään saapui annos Bitterballeneja sinapin kera.
Varovasti haukattuani pallon sisältä paljastui pehmeä, lämmin täyte. Mielestäni se maistui siltä kuin lihaperunasoselaatikko ja ruskea kastike olisi sekoitettu yhteen ja pyöritelty palloksi. Yllättävän hyvää – ainakin minun mielestäni.
Sade rummutti terassin kattoa, kaupunki vilisi ympärillä ja me istuimme lämpimässä maistellen paikallista herkkua.
Ensimmäinen ilta Amsterdamissa oli alkanut varsin mukavasti – vähän harhaillen, vähän nauraen ja vähän sateessa kastuen. Matka Amsterdamissa jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti