Nyt et kyllä usko, mitä tapahtui! Tai pakkohan sinun on uskoa, koska minulla on kuvat todisteena.
Olimme äidin kanssa joulukuussa 2014 Finnairin lennolla Helsingistä Souliin, Etelä-Koreaan. Matkustimme Business-luokassa, jossa olin jo aiemmin tutustunut huisin mukavaan lentoemäntään nimeltä Aino.
Kesken lennon Aino tuli kysymään äidiltä:
“Haluaako Ape mennä ohjaamoon?”
Äiti katsoi Ainoa hetken hämmentyneenä. Minä puolestani viittoilin minkä tassuistani ehdin: sano kyllä, sano kyllä!
“Ihanko oikeasti?” äiti kysyi varmistukseksi.
Aino nyökkäsi ja kertoi, että minä voisin mennä ohjaamoon, mutta ihmisäitini ei valitettavasti voisi tulla mukaan. Turvallisuussyistä ihmismatkustajia ei päästetä lennon aikana ohjaamoon. Pehmoleluapina oli ihan eri asia.
Äiti ojensi minut Ainolle, ja niin minä lähdin kohti Finnairin koneen ohjaamoa. Kamera otettiin tietenkin mukaan – tämä hetki piti ikuistaa. Äiti vielä huikkasi perääni:
“Käyttäydy sitten nätisti siellä ohjaamossa, Ape!”
Elämäni ensimmäinen kerta lentokoneen ohjaamossa
Aluksi sain roikkua hetken ohjaamon katossa. Maisemat edessä olivat aivan huikeat – pilviä silmänkantamattomiin ja maailma kaukana alapuolella.
Sitten rauhoituin ja pääsin katsomaan näkymiä kunnolla.
Hetken kuluttua sain istua kapteenin olkapäälle ja tarkastella maisemaa lentäjän näkökulmasta.
Se tunne oli uskomaton. Siinä minä istuin, keskellä ohjaamon vilkkuvia näyttöjä ja mittareita, matkalla Helsingistä Souliin.
Ympärilläni oli nappuloita, vipuja ja näyttöjä joka suuntaan. Mietin mielessäni, että nyt ei kyllä auta painaa mitään nappia. Olin tarkassa valvonnassa, mutta sain rauhassa ihmetellä kaikkea ympärilläni.
Tämä oli yksi elämäni huikeimmista matkakokemuksista – päästä Finnairin koneen ohjaamoon pitkällä lennolla Aasiaan.
Suuri kiitos Ainolle ja ohjaamon väelle tästä unohtumattomasta hetkestä!
Tällaista ei ihan joka apina pääsekään kokemaan.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti