Tätä blogia kirjoittaa pieni, maailmaa nähnyt pehmoeläin nimeltä Ape. Mutta Ape ei ole mikä tahansa pehmolelu – se on seikkailija, joka on tassutellut jo 30 eri maassa. Sen repussa kulkevat muistot kaupunkien sykkeestä, unohtumattomista makuelämyksistä ja auringonlaskuista vierailla rannoilla. Jokainen matka on jättänyt siihen pienen, lämpimän jäljen. Bloggaamisessa Apea auttaa “ihmisäiti”, jonka oma matkakokemus ulottuu peräti 76 maahan. Yhdessä he muodostavat kaksikon, jossa uteliaisuus ja kokemus kulkevat käsi kädessä. Matkoilla mukana on ollut usein myös muita seikkailijoita – yksi heistä on “Reissulasse”, joka on jakanut niin pitkät lennot kuin mutkittelevat maantiet Apen ja ihmisäidin kanssa. Suurin osa blogin matkakertomuksista on kirjoitettu vuosina 2014–2015. Ne ovat ajankuvia hetkistä, jolloin maailma näytti hieman erilaiselta kuin nyt. Siksi aivan tuoreimpia matkavinkkejä ei kannata etsiä Apen matkakertomuksista. Sen sijaan sivuilta löytyy tunnelmia, tarinoita ja sydäme...
Nyt oli käsillä viimeinen aamu Bratislavassa. Aamulla aloin selvittää, millä kulkuvälineellä lähtisimme kohti Wieniä. Vaihtoehtoja oli kolme: bussi, juna tai laiva. Hinnat ovat vuodelta 2015. Bussilippu maksoi 7,50 euroa , junalippu 13 euroa , ja laivalla Wieniin olisi päässyt 25 eurolla . Laivamatka olisi ollut viisi euroa halvempi arkipäivinä, mutta viikonloppuna lipun hinta oli hieman korkeampi. Laivamatka kuulosti meistä ehdottomasti hauskimman tuntuiselta vaihtoehdolta. Aamu Bratislavan vanhassakaupungissa Lähdimme aamulla kävelemään lipputoimistolle kysyäksemme, olisiko samalle päivälle vielä paikkoja laivaan. Kello oli vasta kahdeksan, ja Bratislavan vanhakaupunki oli vielä hiljainen. Turistimassat eivät olleet ehtineet kaduille. Matkalla huomasin kadussa metallisen ympyrän, jossa kerrottiin eri kaupunkien suunnat ja etäisyydet. Siitä selvisi, että Wien oli vain 57 kilometrin päässä. Kävelimme rauhallisia katuja pitkin kohti rantaa. Missään ei näkynyt juuri ketään ...