torstai 30. heinäkuuta 2015

Wien osa 6, valtava Schönbrunnin palatsi


Olimme saapuneet tämän päivän päänähtävyyden luokse. Seuraavassa kuvassa oleva rakennus on Schönbrunnin linna, joka oli aikanaan Maria Teresian keisarillinen palatsi.  


Maria Teresia muutti tähän palatsiin vuonna 1740.  

Äiti otti minusta turistikuvan palatsin edessä, sillä juuri näiltä seuduilta minä olen kotoisin. Pihalla tuuli niin kovaa, että tassuni meinasi lähteä lentoon. 


Sitten piti vielä ottaa toinen kuva suihkulähteen edessä. Takana oikealla olevassa rakennuksessa on sisäänkäynti palatsiin. 


Asuimme sisään rakennukseen, jossa myytiin lippuja. Emme tienneet siinä vaiheessa, että lippuvaihtoehtoja on useampi. 

Päästyämme rakennukseen sisään haimme esitteen, jossa esiteltiin mitä lippuja oli tarjolla. Ajattelimme vain ostaa lipun, jolla pääsisi katsomaan palatsia ja sen puutarhaa. Mutta kun katsoimme esitettä, oli tarjolla Imperial Tour, Grand Tour, Classic Pass, Gold Pass ja Sissi Ticket. Tähän emme osanneet varautua etukäteen. Äiti mietti kuumeisesti minkä lipun ottaisimme. 

Lopuksi äiti päätyi ottamaan pääsylipun Classic Pass, jonka hinta oli 21 euroa. Lippu sisälsi mm. laajemman kierroksen palatsissa, pääsyn yksityiseen puutarhaan ja panoraama terassille sekä pääsyn katsomaan eksoottisia kasveja. Näin jälkiviisaana meille olisi riittänyt halvin lippu (Imperial Tour), joka olisi maksanut 12,90 euroa. 

Kun lippu oli ostettu lähdimme kävelemään kohti sisäänkäyntiä. 


Kun pääsimme palatsiin sisälle, huomasimme, että muutama muukin halusi käydä katsomassa miltä sisätilat näyttävät. 


Jonottaminen ei ole todellakaan lempipuuhaani, mutta ei siinä auttanut muu kuin käydä jonon jatkeeksi. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua pääsimme palatsiin sisään ja saimme mukaamme laitteen, mikä kertoi aina kunkin huoneen kohdalla, missä palatsin huoneessa olimme. 

Palatsissa ei saanut kuvata sisällä, syytä en tiedä miksi. Sen kyllä ymmärrän miksi salaman kanssa ei saa ottaa kuvia, mutta miksi ihmeessä kuvaaminen on kokonaan kielletty? Jäisikö ihmiset liian pitkäksi aikaa palatsiin kuvatessaan huoneita? 

Äiti nappasi kuitenkin yhden kuvan peilisalista blogiani varten. No toivottavasti äiti ei nyt joudu tämän kuvan takia vankilaan. 


Kiertelimme palatsin huoneita ja saleja tunnin verran. Näimme mm. biljardihuoneen, jossa vieraat saattoivat viettää aikaansa, ennen kuin he pääsivät keisari Frans Joosefin puheille sekä huoneen, jossa nuori Mozart piti ensimmäisen konserttinsa. Lisäksi näimme huoneen, jossa Napoleon oli aikanaan yöpynyt. Aika huisia minun mielestäni. 

Kierroksen jälkeen palasimme palatsin pihalle ja kiersimme palatsin toiselta kulmalta sisäpihalle. 


Ohohoh, sanon minä. Kylläpä palatsin takapiha oli valtava, kyllä tässä puutarhassa on puutarhurilla hommia. Palatsin takapihalle pääsee ilmaiseksi, jos et halua ostaa lippua Schönbrunnin palatsiin. 


Kävelimme palatsin takapihan toiseen päähän, jossa oli suihkulähde. 


Jatkoimme matkaa Tiergartenin eläintarhan portin ohi, eläintarhan, josta minä olen kotoisin. Meitä ei kuitenkaan kiinnostanut mennä katsomaan häkkeihin suljettuja eläimiä, sillä jokuhan olisi saattanut sulkea minutkin häkkiin ja eihän sellainen sovi minulle. 

Pienen kävelymatkan päästä meidän piti pysähtyä ja ottaa minusta turistikuva. Eräs pariskunta tuli paikalle ja nainen sanoin miehelleen. Voi kuinka suloinen ja hauskannäköinen hän on. Minä luulen, että hän tarkoitti minua. 


Kuvaustuokion jälkeen oli aika kivuta mäkeä ylös katsomaan mitä mäen päältä löytyisi. Kun pääsimme mäen laelle löysimme rakennuksen, jonka nimi oli Gloriette. 


Meidän pääsylippumme oikeutti näköalatasanteelle, joka sijaitsi tämän rakennuksen katolla. 


Ensin minusta otettiin kuva ennen kuin menimme näköalatasanteelle. 


Ja toinen kuva näköalatasanteella. Ero ei ole mitenkään suuri, joten lippu näköalatasanteelle ei ollut meidän mielestä välttämätön. 


Olimme varanneet kolme tuntia aikaa tähän nähtävyyteen. Kun äiti katsoi kelloa, olimme olleet nähtävyydellä jo yli kaksi tuntia. Meidän lippu oikeutti vielä yksityiseen puutarhaan ja paikkaan jossa olisi kaikenlaisia pelejä sekä katsomaan eksoottisia kasveja. 

Aikaa oli liian vähän kaikkiin edellä mainittuihin paikkoihin. Yritimme matkalla mäkeä alas vilkuilla missä olisi niitä kaikenlaisia pelejä, mutta paikka ei osunut kohdalle, joten päätimme jättää pelipaikan väliin. 

Suuntasimme mäkeä alas takaisin palatsin takapihalle etsimään yksityistä puutarhaa. Katsoimme kartasta missä puutarha oli ja suuntasimme palatsin takapihan oikealle kulmalle. 


Puisto oli valtava ja meillä ei ollut enää paljon aikaa bussin lähtöön. Löysimme yhden puutarhan, jossa oli portit kiinni, mutta emme löytäneet sisäänpääsyä. Minua alkoi jo huolestuttaa ehtisimmekö näkemään puutarhaa ollenkaan. 


Kävelimme suuntaan ja toiseen, mutta sisäänkäyntiä ei löytynyt. 


Palasimme palatsin etupihalle, jonka kulmalta sisäänpääsy yksityiseen puutarhaan vihdoin löytyi. 

Puistossa oli mm. appelsiini- ja sitruunapuita. 



Kun puutarha oli tutkittu, lähdimme vielä etsimään löytäisimmekö paikan, jossa oli eksoottisia kasveja. 


Paikka oli onneksi lyhyen kävelymatkan päässä, joten ehdimme katsomaan eksoottisten kasvien puutarhan. 


Emme ole äidin kanssa oikein viherpeukaloita, joten pikainen vilkaisu tähän paikkaan riitti meille. 



Kolme tuntia oli kulunut kuin siivillä. Palasimme bussille, josta matkamme jatkui kohti seuraavaa nähtävyyttä. Matka jatkuu seuraavassa numerossa

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.



2 kommenttia:

  1. Ohohoh, sanon minäkin! Kylläpä palatsi olikin hienon näköinen sisältä! Harmi ettei me käyty, kun jokunen viikko sitten Schönbrunnin huudeilla visiteerattiin. Ensi kerralla sitten ymmärretään mennä sisällekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, palatsin sisätilat oli minullekin yllätys, en odottanut niin hulppeita huoneita. Wienissä oli kyllä niin paljon nähtävää, että sinne voi kyllä toisenkin reissun heittää. -Ape

      Poista