torstai 2. heinäkuuta 2015

Bratislava osa 2, vanhakaupunki

Kello kahden aikaan lähdimme etsimään jotain syötävää, sillä nälkä oli päässyt yllättämään meidät. Suuntasimme hotellilta mäkeä alas ja saavuimme vanhankaupungin kulmille. 


Euroopan kaupunkien historialliset vanhat kaupunginosat eivät ole yleensä parhaita paikkoja etsiä ruokaa, varsinkin jos ei ole selvittänyt ravintoloiden tarjontaa etukäteen. Tällaisessa ympäristössä ruokaan tulee aina lisähintaa, no ehkä se on maisemalisä, onhan vanhat kaupungit kaunista katseltavaa. 


Kiertelimme ja katselimme vanhaa kaupunkia, samalla vilkuilen ruokapaikkoja. Potentiaalisia vaihtoehtoja kyllä oli, mutta aurinko porotti niin kuumasti, että mitään tuhtia ei huvittanut syödä. Slovakialaisia ravintoloita oli useampi samalla kadulla, mutta myös muita vaihtoehto oli tarjolla.  


Matkalla keskusaukiolle oli kadunvarsi täynnä ravintoloita, baareja ja konditorioita. Voi kuinka herkullisen näköisiä leivoksia ihmisillä oli edessään. 

Keskusaukiolle (Hlavné Namestie) päästyämme jäimme tutkimaan ympäristöä hieman tarkemmin. 


Aukion reunalla ranskan suurlähetystön edustalla penkkiin nojaili mies. Hän kertoi nimensä olevan Napoleon. Kysyin Napelta saisinko istua hetken hänen hattunsa päällä ja sehän sopi hänelle. 


Istuin hetken katsellen maisemia, mutta sitten oli taas aika jatkaa matkaa.

Vanhankaupungin turistikojuissa oli kaikenlaista "tuiki tarpeellista" tavaraa tarjolla, mutta meillä ei ollut juuri nyt tarvetta tällaiselle tavaralle. 


Hauskan näköisen sammakon kyllä löysin, mutta sekin jätettiin ostamatta. 


Keskusaukion laidalla istuskeli hieman kummallisen näköistä porukkaa.


Kävin jututtamassa yhtä pariskuntaa ja he katselivat minua ihastuksissaan. No kyllähän minä olen aika söpö tai niin äiti ainakin sanoo. 


Juttutuokion jälkeen jatkoimme kaupungin katselua. Taas oli näköpiirissä paikka, josta saisi leivoksia. Ystävällinen mies nosti meille hattua ja kutsui meitä kahvilaansa. 


Mutta ei, meille ei nyt maistunut leivokset, nyt piti saada jotain suolasta. Vihdoin löysimme sopivan paikan, josta saisimme ruokaa.


Kaiken lisäksi hinnat olivat oikein sopivat. 


Ostimme patongin ja menimme mutustelemaan sitä pienen matkan päässä olevalle puistonpenkille. 



Nyt oli vatsa täynnä ja jatkoimme kävelyä kaupungilla. Hetken päästä huomasin erään miehen, joka oli tulossa ulos viemäristä vai olikohan hän sittenkään tulossa ulos. Hän näytti nojailevan leppoisan näköisenä katukivetykseen. No tätä miestä oli mentävä jututtamaan. 


Hei minä olen Ape Suomesta, sanoin miehelle. Mies katseli minua hymyillen ja sanoi, hei minä olen Cumil. Yritin kysellä häneltä, että miksi hän nojailee katukivetykseen. Cumil hymyili minulle ilkikurisesti ja sanoi, en voi kertoa, sillä ihmiset lakkaisivat arvuuttelemasta, mitä minä teen tässä. 


Totta, sanoin minä. Aika hauska ajatus, että voin itse keksi tarinan miksi tuo viemäristä tuleva mies nojailee katukivetykseen, eikä tule ulos viemäristä. Ehkä hän vain lepäilee, haaveilee tai katselee ohi kulkevia turisteja aikansa kuluksi. 

Bratislavan vanhakaupunki oli melko pieni ja helposti hahmotettavissa. Parissa tunnissa paikka oli tutkittu, tosin emme käyneet missään nähtävyyksissä sisällä. Pitää käydä vielä uudestaan tutkimassa mitä vanhakaupunki kätkee sisälleen. Matka jatkuu seuraavassa osassa.

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.




2 kommenttia:

  1. Oletpa tavannut hauskaa väkeä siellä ! En ole Napea koskaan noin rentona nähnytkään, liekö kesälomafiiliksissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aika huisia porukkaa. Nape oli kyllä kesälomafiiliksissä, ei uskoisi että kaveri on sotaherra. -Ape :)

      Poista