sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Käyttäjäkokemus, passin hakeminen verkossa

Äidin oli aika hankkia uusi passi, vaikka passissa oli puoli vuotta voimassaoloa jäljellä. Puoli vuotta ei ole pitkä voimassaoloaika, sillä osa valtioista vaatii, että passin pitää olla puoli vuotta voimassa, jotta maahan pääsee. 

Toinen syy uuden passi hankkimiseen oli, että passi ratisi ikävästi avatessa. Eräs rajavartioston virkailija oli sanonut äidille jo pari vuotta sitten passin ratisevan siihen malliin, että se saattaa hajota liitoksistaan. 


Passi on kuitenkin kestänyt kasassa, mutta aina rajalla äiti muistaa, että passihan saattaa hajota. Vihdoin ja viimein äiti päätti hommata uuden passin.

Ensin piti mennä passikuvaan. Äidistä passikuvassa käynti on tuskallinen tapahtuma. Kuva saatiin kuitenkin otettua ja liikkeestä annettiin koodi, jolla kuva löytyisi lupahallinnon valokuvapalvelimelta seuraavan kuuden kuukauden ajan.

Passin hakeminen eteni seuraavasti. Äiti kirjoitti Googlen hakuun ”passin hakeminen verkossa”. Ensimmäiseksi hakutulokseksi tuli mainos kuvapalvelusta, mutta toisena oli jo poliisin sivut. Kaikki hyvin tähän asti.

Sivulla oli ohjeet passin hakemiseen ja ensimmäisessä kappaleessa linkki verkkopalveluun, jossa hakemuksen voi laittaa vireille. Linkki oli hieman huomaamaton, joten se meni ensisilmäyksellä ohi. 





Palveluun kirjautumisvaihtoehtoja oli kolme: mobiilivarmenne, varmennuskortti ja pankkitunnukset. Äiti valitsi näistä viimeisen.

Kirjautumisen jälkeen piti luoda asiointitili. Tilin luominen ei ollut vaikeaa, piti syöttää sähköposti, puhelinnumero, valita oletuskieli ja hyväksyä ehdot.

Kun tili oli valmis pääsi tekemään varsinaisen passihakemuksen. Ensimmäiselle sivulle tuli nimi, henkilötunnus, sukupuoli ja osoitetiedot automaattisesti. Syötettäviä tietoja oli puhelinnumero ja sähköpostiosoite.

Seuraavalla sivulla pystyi hakemaan samalla henkilökorttia. Sitten oli aika ladata kuva lupahallinnon palvelimelta. Hui kamala kuka sieltä kurkisti.

Passin toimitusnopeudeksi pystyi valitsemaan kolmesta vaihtoehdosta: Normaali, Pika ja Express. Järjestelmä kertoi kunkin vaihtoehdon hinnan. Lopuksi oli tietojen tarkistaminen ja passin maksaminen.

Passin pystyi maksamaan pankkitunnuksia tai luottokorttia käyttäen.


Viikon päästä äiti sai tekstiviestin sekä sähköpostin, missä kerrottiin, että passi on saapunut läheiselle R-kioskille. Olimme valinneet toimitustavaksi "normaali". Tämäpä oli kätevä ja helppo tapa hommata passi.


Nyt voimme taas matkailla turvallisin mielin. Äidin ei tarvitse jännittää rajalla hajoaako passi liitoksista. Minä poika matkustelen edelleen ilman passia, yritän olla ihan hiljaa äidin laukussa, kun kuljemme tarkastuspisteiden läpi. 

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.



2 kommenttia:

  1. Toivottavasti passien saaminen loppuu tuohon yhteen :-)
    Yksi ystäväni haki myös passia verkossa ja ehti sillä jo käymään Huippuvuorilla, kun yllättäen sai toisenkin passin.
    Joutui sitten käymään poliisilaitoksella asiaa selvittämässä (vaikka siis idea oli, että ei tarvitsisi) ja toinen niistä mitätöitiin. Näin ei kuulemma teoriassa voi käydä ja jossain oli tietysti joku virhe, että näin kävi, mutta siis melkein hilpeää!

    VastaaPoista
  2. Onpa erikoista mitä tuossa ylempänä Pirkko / Meriharakka kertoi. Mulla olis sama juttu edessä ja mietinkin että teenkö homman netissä.

    VastaaPoista