perjantai 13. helmikuuta 2015

Kiertomatkan osa 5, Tulum turkoosin meren rannalla

Tulumiin saavuttuamme pidimme pienen tauon turisteille suunnatussa keskittymässä, jolloin oli aikaa käydä wc:ssä, ostaa mukaan vesipullo ja luonnonmukaista hyönteismyrkkyä, josta opas oli vinkannut. 

Kävin ostamassa pienen vesipullon hintaan 20 pesoa, joka on noin 1,30 euroa. Turistikohteessa on turistihinnat, no tässähän ei ole mitään uutta. Lisäksi ostin hyönteismyrkyn, joka tuoksui sitruunalle sekä yhden postikortin ja postimerkin. 

Hintaa hyönteismyrkylle, postikortille ja postimerkille tuli yhteensä 73 pesoa eli 4,70 euroa. 


Lähdimme kävelemään kohti varsinaista nähtävyyttä. Matkalla kuulin, kun aamiaisella kanssamme ollut nainen kertoi oppaalle harrastavansa geokätköilyä. Olin kuullut geokätköilystä ennenkin, mutta en ollut innostunut asiasta.

Opas kuunteli hieman huolestuneen näköisenä geokätköilijän juttuja ja ajatteli varmaan mielessään, että tuossa on potentiaalinen eksyjä. 


Kansallispuiston portille päästyämme näin hauskan kaverin, jolla oli pitkä häntä. Yritin sanon sille "päivää", mutta hän katseli minua sen näköisenä, että anna minulle jotain ruokaa. 



Äiti kertoi minulle, että kyseinen eläin on punanenäkarhu. Onkohan äiti nyt ihan oikeassa, kun tuon eläimen nenä ei näytä yhtään punaiselta. 

Teimme aluksi kierroksen oppaan kanssa. Hän kertoi meille rakennuksista. 


Ja näytti miltä rakennukset ovat näyttäneet aikoinaan.



Kun olimme tehneet oppaan kanssa kierroksen, saimme omaa aikaa, jolloin pystyimme katselemaan mayaraunioita, käydä lounaalla ja turistikaupoissa. Tämän päivän lounas ei sisältynyt matkan hintaan, vaan jokainen kävi syömässä missä halusi. 

Muutama muukin turisti oli tullut paikalle. 



Lähdimme kipuamaan äidin kanssa El Castillon vieressä olevalle rinteelle, jotta näkisimme turkoosin meren.

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja loi maisemasta mitä ihanimman. Turkoosi meri kimmelsi vieressämme kutsuen meitä uimaan. 

Ihmiset viettivät leppoisaa päivää rannalla. Jotkut ottivat aurinkoa, toiset kävelivät rannalla pehmeässä hiekassa ja osa ihmisistä oli pujahtanut uimaan Karibianmeren lämpimiin aaltoihin. Voi kunpa meilläkin olisi ollut aikaa jäädä Tulumin rannalle. 



Tyydyimme vain ihailemaan hetken maisemia. 


Jatkoimme kierrosta alueella. Eipä aikaakaan kun törmäsin uuteen eläimeen. Se leguaani, joka paistatteli päivää auringossa. 



Leguaani saattaa näyttää hurjalta, mutta se on erittäin arka eläin. Jos haluat saada leguaanista kuvan, on häntä lähestyttävä hiljaa ja rauhallisesti. 

Katselimme vielä hetken Mayaraunioita.



Ja tassuttelin pehmeässä hiekassa.


Näin vielä monen monta leguaania. 


Seuraavaksi pieni tietoisku Tulumista. 

Tulum oli aikanaan mayojen tärkeä kauppasatama, nykyisin se on pieni alle 4 000 asukkaan kylä. Tulumin alkuperäinen nimi oli Zamá, joka tarkoittaa aamunkoittoa. 

Rauniot sijaitsevat kallion päällä Karibianmeren vieressä. Päärakennus on nimeltään El Castillo. Se toimi aikanaan temppelinä ja majakka. Ympärillä on pienempiä temppeleitä. 




Kun olimme riittävästi katselleet maisemia, palasimme turistikeskittymään, jossa oli ruokapaikkoja, kahviloita ja erilaisia kauppoja. 


Menimme ensin tutkimaan mitä Mexican Outlet tarjosi turisteille. Parasta mitä he tarjosivat, oli mielestäni ilmastointi. 


Ovella olevat ladyt tervehtivät meitä ystävällisesti, kun astuimme kauppaan sisään. 


Tarjolla oli jos jonkinlaista kippoa, kuppia ja turisteille suunnattuja matkamuistoja. 



Emme kuitenkaan kiinnostunut näistä tavaroista. Ainut tuote mitä äiti olisi voinut ostaa oli nestemäinen vanilja, mutta matka oli vielä niin alussa, että emme halunneet laukkuihin turhaa lisäpainoa. 


Äiti osti viisi vuotta sitten matkallaan Meksikosta tuota nestemäistä vaniljaa, joka sopii hyvin leivontaan ja kahvin sekaan. No minun äiti ei juurikaan leivo, eli pullo käytettiin kahvin joukossa. Pullotettua vaniljaa ostimme lentokentältä lähtiessämme kotiin. 

Kaupoilla kiertelyn jälkeen söimme pientä välipalaa. Tällä kertaa tylsästi vain puolikkaan SubWay-leivän, koska nälkä ei ollut päässyt vielä yllättämään runsaan aamiaisen jälkeen. Jotain oli kuitenkin syötävä, koska seuraava ruokailu oli vasta Chetumalissa illallisen merkeissä. 

Tulumista jatkoimme matkaa bussilla kohti provinssin pääkaupunkia Chetumalia, jossa yövyimme. Matkasta kohti Chetumalia kerron sinulle seuraavassa osassa. Kuulin matkalla jotain, mikä hieman järkytti minua. 

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti