lauantai 21. helmikuuta 2015

Kiertomatkan osa 22, veneellä rajan yli takaisin Meksikoon

Olimme saapuneet Guatemalan ja Meksikon väliselle rajajoelle. Laukunkantajat ottivat matkalaukkumme ja lähtivät kuljettamaan niitä rinnettä alas. 


Rajajoki Rio Usumacinta avautui edessämme ja rannassa odotti veneet, joilla ylittäisimme rajan.


Matkalaukut laitettiin omaan veneeseen ja matkustajat toisiin veneisiin. 


Tuolla ne meidän matkalaukut huristavat. 


Opas harmitteli viileää säätä. Minua sää ei haitannut, minulle riitti, että minun ei tarvinnut enää istua bussissa Guatemalan kuoppaisella tiellä.


Joessa oli kuulemma krokotiilejä, mutta minä näin paikallisen pyykkärin rannassa. 


Venematka kesti noin 20 minuuttia, eikä matka ollut kovin eksoottinen. Tunnelma oli kuin Saimaalla viileänä kesäpäivänä. 

Ja mitä eläinten näkemiseen tulee, ei niitä juurikaan näkynyt. Ainoat eläimet mitä näin, oli rannassa olevat lehmät. Väistämättä tuli mieleen Aku Hirviniemen matkaohjelma, missä hän oli Intiassa veneretkellä katsomassa krokotiilejä.  

Veneretki päättyi Meksikon puolelle rajakylään. 




Ensin lähdimme hoitamaan rajamuodollisuudet. Oli täytettävä maahantulokaavakkeet ja leimattava passi. 

Kun rajamuodollisuudet oli hoidettu, siirryimme lounaspaikkaan. Ruuaksi sain sitkeää pihviä. Tämä ei todellakaan ollut meidän päivämme. 


Lounaspaikassa oli myös pieni museo, mutta museo ei jaksanut kiinnostaa meitä. 


Minusta oli mielenkiintoisempaa katsella muurahaisia työssään. 


Päivä oli ollut rankka ja minä olin jo valmis siirtymään seuraavalle hotellille, mutta meillä oli vielä edessä tämän päivän nähtävyys Bonampak. Matka jatkuu seuraavassa numerossa

T. Ape The Bloggaaja

P.S. Muita matkakertomuksia voit lukea klikkaamalla tästä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti