maanantai 21. heinäkuuta 2014

Alku hieman hankalaa

Lähdimme matkaan maanantaina 7.7.2014. 


Edessä oli kahden viikon matka Euroopassa ja ensimmäinen kohteemme oli Andorran pääkaupunki Andorra la Vella. Äiti ja sen kaveri oli varannut meille lennot Helsingistä Barcelonaan ja lennon lähtöaika oli klo 13:40.

Barcelonaan meidän piti saapua klo 16:40, jonka jälkeen meillä oli edessä vielä bussimatka Andorraan. Bussi lähtisi terminaalista klo 17:30. Vaihtoväli lennolta bussiin oli aika lyhyt, mutta ajattelimme ehtivämme bussiin, koska meillä oli vain käsimatkatavarat.

Minä ja äiti lähdimme kotoa kohti lentokenttää puoli yhdentoista aikaa aamupäivällä. Ensin oli mentävä yhdellä bussilla yksi pysäkki ja sen jälkeen pääsisimme lentokentälle vievään bussiin.

Ensimmäistä bussia saimme odottaa 10 minuuttia ja tämän jälkeen bussimatka kesti minuutin tai kaksi. Seuraavalla pysäkillä taisimme odottaa kauemmin, koska bussi oli myöhässä, mutta äiti sai onneksi juttuseuraa mukavasta naisesta, joka oli myös menossa lentokentälle. Tuolla naisella oli hyvin samanlainen ideologia kuin äidillä: ”kaikki rahat matkailuun”, kannatetaan! 

Vihdoin lentokenttäbussi tuli ja pääsimme matkaan.

Kun saavuimme lentokentälle, oli meidän matkakaveri ehtinyt tehdä lähtöselvityksen puolestamme. Meillä oli Norwegianin lennot ja pelkät käsimatkatavarat, joten lähtöselvityksen pystyi tekemään helposti automaatilla, eikä tarvinnut mennä jonottelemaan mihinkään tiskeille. Osalle lennolle voi tehdä lähtöselvityksen jo netissä, mutta tälle lennolle se ei ollut mahdollista.

Sitten vaan turvatarkastuksesta läpi ja terminaaliin kuluttamaan aikaa.

Hetken tepastelun jälkeen menimme kahvilaan, koska aikaa oli reilusti vielä lennon lähtöön. Äiti ja sen kaveri ottivat loman alun kunniaksi aikuisten juomat ja äiti otti katkarapuvoileivän hinnasta huolimatta.

Kaikki siis hyvin tähän asti!

Pian tuli aika, jolloin meidän piti lähteä portille. Saavuimme lähtöportille viimetingassa ja luulimme, että muut olivat jo menneet, koska mitään jonoa ei näkynyt. Pian selvisi, että porttia ei oltu edes avattu.

Hetken kuluttua koneen kapteeni tuli juttelemaan portilla olevien työntekijöiden kanssa. 

He puhuivat englantia, joten en ihan kaikkea ymmärtänyt, mutta äiti tulkkasi minulle. Äiti sanoi, nyt näyttää huonolta. Kuulin, että kapteeni puhui lähtöajasta joka on vasta kahden tunnin päästä. No voi rähmänkäpälä minä ajattelin, tästä tulee vielä pitkä päivä.

Sitten monitorista hävisi meidän matkakohde ja tilalle tuli Tukholma. Voi apua! Joudunko minä Ruotsiin? Kyselin hädissäni äidiltä. Äiti yritti rauhoitella minua, mutta epäilen, että äitiäkin pelotti Ruotsiin joutuminen. Onneksi hetken kuluttua Barcelona ilmestyi takaisin monitoriin.

Yllättäen lähtöportti avautui ja pääsimme koneeseen. Tulin siitä niin hurjan iloiseksi. Mutta ei pitäisi nuolasta ennen kuin tipahtaa.

Kaikki matkustajat istuivat jo koneessa. Odotimme kuumeisesti milloin lähtisimme matkaan. Hetken kuluttua kapteeni kuulutti, että emme pääsisi vielä lähtemään, vaan meidän pitäisi odottaa tunti.

Tunti on pitkä aika, kun pitää istua penkkiin sidottuna. No minulla ei ollut penkkiä, vaan istuskelin äidin laukussa. Kun tunti oli kulunut, kuulutti kapteeni uudestaan, ettei lentomme ollut saanut vieläkään lähtölupaa. Minulle ei oikein selvinnyt mistä viivästys johtui, mutta ilmeisesti syynä oli ukonilma Barcelonan päässä.




Aikaa kului ehkä puolituntia, kun kone lähti liikkeelle. Mitään kuulutusta ei tullut. Ajattelin, että vihdoin lähdemme, mutta ei, se oli petkuhuiputusta! Kapteeni ajoi hetken lentokentällä ja pysähtyi eri paikkaan. Sitten tuli kuulutus. Saimme tietää, että lähtölupaa ei ollut vieläkään tullut, vaan meidän piti siirtyä Tukholman koneen tieltä pois.

Kahden tunnin odottelun jälkeen pääsimme matkaan. 



Meille oli jo selvää, että emme ehtisi Andorran bussiin, joka lähti Barcelonasta klo 17:30. Meidän oli otettava seuraava bussi, joka lähtisi lentokentältä klo 20. Andorraan saapuisimme aikataulun mukaan puoli kahdentoista aikaa illalla.  

Mutta mitä sitten tapahtui, siitä kerron teille seuraavassa blogissani.

T. Ape

P.S. Aiemmista matkoista voit lukea klikkaamalla tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti