lauantai 21. kesäkuuta 2014

Madrid osa 1, Jamón

Madrid on pullollaan ihania ruokapaikkoja. Eli nälkään Madridissa ei ainakaan kuole. Jamón Serraro on espanjalaista ilmakuivattua kinkkua ja minusta se on eri hyvää. No hieman jano siitä tulee, kun se on niin suolaista, mutta haitanneeko tuo. 

Joka kadulta tuntuu löytyvän paikka, josta Jamónia saa.







Kävelimme tänään äidin kanssa kaupungilla ja eteemme sattui Museo del Jamón. Virpi suositteli tätä paikkaa minulle, joten päätimme mennä sisään.





No voi kauhistus, minä vähän epäilen, että Virpi on suositellut tätä paikkaa muillekin. Paikkahan on aivan tupaten täynnä. Eihän siinä mitään, sekaan vaan. Hyvän ravintolan merkki on, että ravintolassa on ihmisiä jonoksi saakka ja paikalliset käyvät myös siellä. 




Tiskille en edes yrittänyt tunkea, siinähän pieni apina olisi jäänyt espanjalaisten jalkoihin. Katselimme hetken äidin kanssa mihin mahdumme istumaan. Kaikki pöydät olivat täynnä ja pöytiin jonotettiin myös. Äiti kävi kysymässä meille pöytää ulkoa, koska ulkona oli niin kaunis ilma. Hetken odottelun jälkeen saimme pöydän. 



Valitsimme ruokalistasta Menú del Dían. Listalta valittiin alkuruoka ja pääruoka. Alkuun otimme paellaa ja äiti otti lisäksi pienen oluen. Jamónia söimme jo eilen. 





Kun olimme syöneet paellan, vatsa oli jo aivan täynnä ja pääruoka oli vielä tulossa. 



Lounaan hinnaksi tuli 10,50 €. Voi puuh, kylläpä me tulimme täyteen, mutta hyvää oli. Lurps. 

Matka jatkuu seuraavassa osassa

T. Ape 

P.S. Muut matkakertomukset löydät klikkamalla tästä klikkaamalla tästä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti